Suomivillaa

Olin erittäin ilahtunut kun Novitan syyslehdessä (2014) esiteltiin uusi lanka: Suomivilla. Olen kaivannut ihan lähikauppaan lankaa, joka on 100% villaa, ja mikä tärkeintä, kotimaista. Suomalainen Novitakaan kun ei käytä suomalaista villaa langoissaan juuri ollenkaan koneteknisistä syistä johtuen. Suomivilla on siis nimensä mukaisesti sataprosenttista kotimaista, värjäämätöntä villalankaa. Tuoksuukin vähän lampaalle, ihanaa!

Ostin heti pienen kaupan hyllyn tyhjäksi (10 kerää) tätä harmaata Suomivillaa, ja neuloin siskolleni synttäri/läksiäislahjaksi palmikkoneuletakin Novitan Syksy 2014 -lehdestä. Sen verran muuntelin että helman ja nappilistojen sivujen palmikot jätin tekemättä, tuossa yläosassa oli mun makuun ihan tarpeeksi palmikkoa.

Neuletakki aloitetaan neulomalla kaarrokke ensin, josta sitten poimitaan hihojen ja helman silmukat. Mukava ohje, joskin palmikko-osuus oli aika työläs. Loppusa on helmineuletta.

Sitten ne selitykset: neuloin taas liian isoilla puikoilla, en edelleenkään taida harrastaa mallitilkkujen tekemistä... Eli tästä tuli iso! Napinläpiäkään ei telkkaria katsoessa muista laittaa oikeille kohdille. Ja eripariset napit on valikoitu anopilta saamassani miljoonalaatikossa missä on matonkuteiksi joutaneista vaatteista nappeja vuosikymmenten varrelta. Tämä ei näytä kaupasta ostetulta, vaan ite tehyltä, eikä se nyt mua haittaa. ;)

p.s. sisko lähti vaihtariksi Japaniin toistamiseen, täältä voit lukea aiheesta lisää 

Jämälankavillapaita

Näistä se syntyi

Jämälankoja olikin sitten kertynyt ihan kiitettävä määrä, kun niistä sai ihan hyvänkokoisen villapaidan aikaiseksi. Itseasiassa niin hyvän kokoisen että itselle tekemäni paita oli aivan liian suuri, mutta nyt se lämmittää ystävääni, joka ei taida tarvita villapaitaa ennen kuin yli kolmenkymmenen asteen pakkasilla. Mutta ajatus on tärkein..?

Erivärisistä jämälangoista kun on kyse, niin paidasta tuli luonnollisesti raidallinen. Langat olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta seitsemää veljestä. Paidan neuloin yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin oman arvion mukaan, mikä ei siis oikeen pitäny paikkaansa.... Raidoitusta, kuten mitään muutakaan, en taas suunnitellut yhtään.

Villapaitaan tuli tuplasti pidemmät resorit kuin olin ajatellut, koska sain jatkaa niitä minua mukavasti pidemmälle ystävälle sopiviksi. Toivottavasti tämä näyttää päällä paremmalta kuin kuvassa!

Raidallista neuletta oli vaihteeksi mukava ja nopea neuloa eikä lankojenkaan päättely ollut niin syvältä kuin mihin olin valmistautunut. Jospa vielä tälle talvelle saisin neulottua itsellenkin villapaidan, jonka aloitan tällä kertaa helmasta ja lunttaan hieman silmukkamääriä jostain! 

Raitaneuleita

Taitaapa kaikki joulukuun lopun neuleet olla raidallisia...

Vasemmalla (ja ylhäällä) Novitan Isoveli -langasta yhtenä kappaaleena ylhäätä aloittaen neulottu villapaita. Taas iski kyvyttömyys käyttää mittanauhaa, joten paita on aivan liian iso kolmevuotiaalle pojalleni. Mutta kasvaahan tuo, ja nopeasti vieläpä.

Tässä kämmäsin taas hieman kauluksessa (enemmän sileää joustinneuleen ja levennyksen väliin), hihojen paikassa ja oishan nuo hihat saanu olla vähän leveämmät...

 Oikealla lapaset pojalle, samaa "teemaa" kuin villahousut ja kauluri (ei kuvaa) jotka neuloin syksyllä. Lanka taas villahousuista ylijäänyttä seiskaveikkaa, eikai tuo lopukkaan millään...

Ohje taas omasta päästä, tällä kertaa tuli just hyvät!


Sitten neuloin ystävälle ihanat pitkät villasukat joululahjaksi, mutta niitä en muistanut kuvata. Mutta kun kaveri tulee kylään villasukkineen niin kuvaan kyllä! Tahdon ittellekki samanlaiset.

Parit pikaiset rannekkeet oon virkannu parille kaverille mutten ehtiny kuvaamaan kun siinä kaverin kyläillessä oon ne väsänny ja antanu mukaan.

Ja vasemmalla.... Noh. Villapaita.

Älkää tehkö näin: neulo hieno pitkä villatakki raitoineen ja palmikoineen. Neulo siihen huono kaulus, pura se ja neulo uudestaan. Huomaa että takki on niin pieni ettei se sovi kenellekään. Pura neule ja aloita samantien neulomaan uutta villapaitaa edesmenneen villatakin langoista.

Siis noin ei saa tehdä, lopputulos näkyy kuvassa. Lanka oli niin kiharalla entisen työn jäljiltä, että neulepinta on aivan hirvittävän epätasaista. Villapaita syntyi niin joutuin ettei lanka ehtinyt kerällä juurikaan suoristua, mutta toinen hiha näyttää jo hieman inhimilliseltä. Pieni toivo elää vielä, että pyykkikone tekis taikoja...

Niin, ja koittaa saada lapsista kivoja mallikuvia iltamyöhään.

No se hyvä tuossa paidassa on että se on ihan oikean kokoinen, jes.